Pieniä suuria ihmeitä

Tunnen kuinka onnellisuuden väreet kulkevat kehollani
tunnen riemua olemassaolostani
uskallukseni hypätä elämänvirtaan näkyy nyt
saavutin jonkinlaisen keitaan.
Voin katsella taakseni
tiedostaa
olen itse tuon peltoni raivannut
kaikki ojani kaivanut
metsää kaatanut
kielikuvilla maalaillut.

Rauha on kanssani
tiedän paikkani
vaikka edelleenkin epäröin
olenko kaiken tämän ansainnut
iloitsen kuitenkin
kiitän ystävistäni
pieniä ja suuria ihmeitä on tapahtunut.

Aune Alasalmi kirjoitti tämän runon saadessaan ensimmäiset taideadressit painosta ja kohdatessaan ensimmäisen adressiasiakkaan Taivaanrannassa. Samoja tunnelmia on myös Taivaanrannan luoja kokenut Taivaanrannan alkutaipaleella, joka edelleen on menossa.