Hautaustoimistossa
Hautaustoimistossa arkkuja, uurnia katselin.
Näin heti omani: sen veneen näköisen.
Ja läpikuultavaa pinta sen kuin sielu,
joka ruumiin jättää saa.
Arkun vierellä ajattelin, kuinka pian
matkavaatteet maalliset heittää voin.
Nousen veneeseen ja hiljaa lipuu pursi
kohden rantaa oikeaa.
Ei huolet tämänpäivän eikä huomisen
matkaan lähde, vain sieluni kuin
lintu kevyesti siirtyy tuonpuoleiseen.