Taivaanrannan runopalsta

Kannella kantaa,
pinnalla pitää,
edestakaisin,
saman uoman poikki.

luonnon ympäröimänä,
aurinkoisena päivänä pinta väreilevänä,
syvyyksissä seesteinen ja tyyni,

puhdistaa,
energiat nostaa
kohti elämää,
sen tarkoitusta
lähden kysymään.

Hautaustoimistossa arkkuja, uurnia katselin.
Näin heti omani: sen veneen näköisen.
Ja läpikuultavaa pinta sen kuin sielu,
joka ruumiin jättää saa.

Savipalloina maapallo sylissäsi.
Avaruuden kansi ja siinä kivi.
Teet urat kiven pintaan,
avaat sen sydämen hengittämään elämänhenkeä.

Tämä haikunen syntyi päähän eräällä työmatkalla saattoauton apumiehenä, mielen askarrellessa elämän ja kuoleman kiertokulun kysymysten parissa. 11.12.13 Ulla

Heräsin aamuyöllä tällaisen haiuhduksen putkahtaessa päähän. Ulla