Taivaanrannan runopalsta

Silmiä väsyttää

Silmiä väsyttää

Torstaina hän ihan lyhyenä virkeänä hetkenä sanoi minulle:

Aika lähteä

Aika lähteä

Tänään oli sinun aikasi lähteä, jättää tämä elämä.

Sinä – Äitini

Sinä – Äitini

Sinun istuttama äitienpäiväruusu
ruosteisen vaipan sisällä
mökillä.
Viimeinen nuppu,
kalsea tuuli keinuttaa vartta
yhden asteen lämmössä.

Kevyt kosketus

Kevyt kosketus

Tunnen hennon kosketuksen käsivarrellani, kuin höyhenen hipaisun.
Kuuntelen hiljaisuutta, olen fyysisesti yksin.

Tumma on yö

Tumma on yö

Tuuli purtta kuljettaa,
laineilla kauas keinuttaa,
maailman äärille asti,
tuntematon matka,
kaukaiset maat,
mielessä taivaan tähdet,
ja loputon veden pauhu.

Olet läsnä

Olet läsnä

Istuudumme kotoisasti
samoille paikoille
pirtin pöydän ääreen
totuttuun tapaan.

Minä kiitän

Minä kiitän

Minä kiitän terveydestä,
fyysisestä olemuksestani,
jonka olen saavuttanut
kaikkien raskauksien jälkeen,
kaikkien sairauksieni jälkeen.

Sanaton arkku

Sanaton arkku

Elämässä on välillä tuskaa,
mutta väliin mahtuu myös iloa,
on päiviä, jotka tahtoisi elää,
ja päiviä, jolloin ei olisi hyvä herätä.

Siemenessä kaiken alku

Siemenessä kaiken alku

Höyhenen kevyesti lennähdän,
tuulen mukana siirryn paikkaan
jonne kaipaan.
Siemen minussa itää,
kasvaa,
kun löytyy hyvä maaperä ..

Puhdistavat kyyneleet

Puhdistavat kyyneleet

Suruun kätkeytyy itkemättömiä kyyneleitä,
jotka nyt virtaavat.
Virran mukana tulvii muistoja,
muistoja rakkaasta ihmisestä.